Tervetuloa lukemaan, miten TeollisuusPartnerin sisällöt syntyvät.

Mukaansatempaavan tarinan lisäksi haluan aina panostaa myös sisältöjen visuaalisuuteen. Tämä on mielestäni ensiarvoisen tärkeää siksi, että nykyajan sisältötulvassa on turha olettaa kenenkään käyttävän aikaansa johonkin sellaiseen, joka ei herätä välittömästi jonkinlaista mielenkiintoa. Ja kuvat ovat oivia katseen pysäyttäjiä. Toki otsikoinnillakin on roolinsa, mutta mielestäni onnistunut kuva on vielä tehokkaampi.

Jukka Uotila ja Siemens Osakeyhtiön pääkonttori Espoossa. — Kuvasin myynti-asiantuntija Jukka Uotilan Voitolla työhön -juttua varten Espoossa SRV:n pääkonttorin katolla, jotta saimme Siemensin pääkonttorin logoineen Jukan taustalle. Naapurikiinteistön katolle ei ihan noin vaan päässyt, vaan tarvittiin rutkasti onnea ja palvelualtis kiinteistönhoitaja, jotta visiosta tuli totta. Olimme onnellisia, ettei kuvaushetkellä satanut tai ukkostanut – tosin kirkas auringonpaistekin oli haastava.

Kuvapankkikuvat eivät kosketa

Geneeriset kuvapankkikuvat ovat minulle viimeinen vaihtoehto ja pyrin välttämään niitä aina, kun mahdollista. Miksi? Koska kuva, joka on otettu kuvituskuvaksi, harvemmin onnistuu koskettamaan – onhan kuva jo lähtökohtaisesti tilattu ja otettu monistuskäyttöä varten, eli olemaan käytännössä niin hajuton ja mauton, että se sopisi mahdollisimman moneen yhteyteen herättämättä erityisen vahvoja tunteita. Ei hyvä lähtökohta. Ja kun asiaa miettii suomalaisen lukijan kannalta, hänen voi olla vaikea löytää samaistumispintaa kansainvälisen kuvapankkitarjonnan malleihin ja maisemiin. Kuva voi siis alitajuisesti viestiä, että tämä sisältö ei ole oikeastaan sinulle.

Lisäksi opin nuorena paikallislehden kesätoimittajana (kiitos mahtavat Kankaanpään Seudun kollegat), että lehden kuvissa tulisi aina olla mahdollisimman paljon tunnistettavia ihmisiä. Ihmiset kun haluavat lukea heille tutuista henkilöistä ja nähdä heidän kuviaan. Tämä kuulostaa varsin järkeenkäyvältä ja on siksi myös yksi TeollisuusPartnerin tekemisen ohjenuoristani.

Kuvasin Siemens Osakeyhtiön toimitusjohtajan, Janne Öhmanin, hänen vanhassa harrasteautossaan kallion edessä Automaatioväylän henkilöjuttua varten. Inspiraationa toimi 007 Skyfall -elokuva.

Kun itse tilaan lehtiä ja näen niissä kuvapankkikuvia, minulle tulee sellainen fiilis, että tässä on nyt menty sieltä, missä aita on matalin eikä tilaajan eteen ole jaksettu nähdä vaivaa. Viimeinen silaus ikään kuin puuttuu. Vastaavasti huomaan ja muistan myös sen, kun kuvien eteen on nähty vaivaa. Esimerkiksi Sirkus Finlandian leirissä kuvatut muotikuvat (kiitos Me Naiset), Uuno Turhapuroksi maskeerattu Lauri Tähkä (kiitos Image) tai kansikuvaa varten tilattu virkkaustyö (kiitos Yhteishyvä) ovat jättäneet tällaisen pysyvämmän muistijäljen ja vau-efektin.

Vaikka TeollisuusPartneri on tilaajilleen maksuton julkaisu, haluan ehdottomasti, että lukijat saavat joka kerta odotuksilleen vastinetta ja että sisällön laatu myös ylittää heidän odotuksensa numero toisensa perään.

Vaivannäkö kannattaa

Aina tilanteen, aikataulun ja budjetin salliessa haluan, että TeollisuusPartnerin kuvat otetaan erikseen jokaista juttua varten jossain visuaalisessa kohteessa haastateltavan kanssa. Ihanteellisessa tapauksessa juttu ja otsikko on saatu etukäteen valmiiksi, kuvaaja on päässyt tutustumaan tekstiin ja kuvat voidaan suunnitella tukemaan otsikointia ja tarinaa – ja tämä kaikki sopii myös kuvattavan aikatauluihin.

Ihanteellisessa tilanteessa tosiaan näin (ja onneksi lehden maltillinen julkaisutahti usein mahdollistaa tämän myös käytännössä), mutta välillä otan kuvat itse samalla kerralla, kun teen haastattelunkin ja silloin on vähän tuurista kiinni, miten hyvin teksti ja kuvat lopulta tukevat toisiaan. Hyvällä ennakkovalmistautumisella silloinkin voidaan kuitenkin onnistua. Joskus minulla onkin jo juttukeikalle mennessä idea siitä, millainen kuva jutun yhteydessä voisi toimia, mutta lähtökohtaisesti haluan kuulla asiakkaan tarinan ennen kuin teen suurempia ennakkopäätelmiä.

Mersumies Jaakko Rantala kuvattuna Ratin takana -juttua varten. Metsästimme kuvaustaustaksi pääkaupunkiseudulta retroa huoltoasemaa, ja sellaisen löysimmekin, mutta lopulta tämä henkilökuva valikoitui jutun pääkuvaksi.

Yksi kuvakonsepti, josta olen vuosien saatossa pitänyt kiinni, on TeollisuusPartnerin asiantuntija-artikkeleiden yhteydessä julkaistavat kuvat tekstien kirjoittajista. En halua jutun yhteyteen perinteistä kasvokuvaa, vaan tekstiä varten otetun, äärilinjoja myöden rajatun (eli syvätyn), kokovartalokuvan, jossa on mukana jokin juju – käytännössä rekvisiitta – joka täydentää asiantuntija-artikkelin kokonaisuuden. Vuosien varrella tuo rekvisiitta on vaihdellut heinäpaalista vesilasiin ja Suomen lipusta ensiapulaukkuun. Toki kolumnikohtaisen kuvan ottaminen teettää lisätyötä, mutta lopputulos on vaivan väärti. Toistaiseksi kaikki kirjoittajat ovat heittäytyneet mahtavasti mukaan (ks. kuva alla)!

Summa summarum

Suosituissa sisällöissä kuvattavien iloinen ilme on yksi merkittävä tekijä. Yritän siis aina saada kuvattavani hymyilemään ja yritän muistaa ohjeistaa myös freelancer-kuvaajat tuottamaan iloisia kuvia. Silloin kuvista välittyy hyvä fiilis ja tekemisen meininki ja sisältö imaisee helpommin mukaansa – oli kyse sitten jutun paperi- tai verkkoversiosta.

Sisältökokonaisuuksien huolellinen suunnittelu on mielestäni lukijan arvostamista ja palvelua. Ja jos sisältöä ei alkutekijöistä lähtien mietitä lukija edellä, niin sitten jotain on pahasti vialla.

Seuraavassa blogijulkaisussa käyn läpi lehden taittoon vaikuttavia asioita.

Kuvat: Päivi Lukka